Palmuviidakon laki

19. päivänä lokakuuta vuonna 2013 kookosviljelijät Elisa ja Dannyboy Tulid yhdessä neljävuotiaan tyttärensä Melanien kanssa olivat matkalla kotiinsa kun heidän kimppuunsa hyökkäsi aseistautunut mies. Kuin ihmeen kaupalla Dannyboy ja Melanie onnistuivat pakenemaan paikalta, mutta Elisa kuoli välittömästi useista laukauksista saamiinsa vammoihin. Välikohtaus sattui tarkalleen vuosi sen jälkeen kun Elisa oli  ilmoittanut poliisille kookossatonsa varkaudesta, jossa yhtenä tekijänä Dannyboyn mukaan myös Elisan ampunut mies oli.

Tulidin perhe on yksi lukemattomista uhreista Filippiineillä jo vuosikymmeniä jatkuneessa taistelussa maanomistuksesta. Vuonna 1988 ensimmäistä kertaa säädetyn maareformilain tarkoituksena oli turvata alkuperäiskansojen ja pienviljelijöiden oikeudet heille kuuluviin maihinsa. Käytännössä lakia ei  tähän päivään mennessä ole onnistuttu implementoimaan ja etenkin syrjäisillä vuoristoseuduilla vallitsevat viidakon lait. Tulidien kaltaisten pienviljelijöiden kamppailussa maastaan heillä on pahimmillaan vastassaan korruptoituneita virkamiehiä, paikallisten mahtisukujen kätyreitä sekä aseellisia kapinallisjoukkoja. Vakavimmassa vaarassa ovat pienten maanviljelijäyhdistysten aktivistit kuten Elisa, jotka etulinjassa taistelevat pienviljelijöiden ihmisoikeuksien puolesta – viime kädessä oikeudesta elämään.

TFDP:n suoran toiminnan ohjelma (Direct Service Program) käsittää poliittisten vankien auttamisen lisäksi myös poliittisista vaikuttimista tehtyjen rikosten uhrien avustamista. Viime viikonloppuna kävimme tapaamassa Dannyboyta ja Melanieta Etelä-Luzonilla Gumacan kaupungissa, noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Manilasta. He olivat matkanneet Gumacaan kotoaan vuoristoilta San Andreksen kaupungin liepeiltä – ensin noin viisi kilometria jalan alas vuorilta lähimmälle bussipysäkille ja sieltä bussin kyydissä neljä tuntia pohjoiseen.

Matkamme tarkoituksena oli ensinnäkin käydä Dannyboyn kanssa Gumacan syyttäjänvirastossa hakemassa oikeuden määräys tulevan murhaoikeudenkäynnin ensimmäisestä kuulemisesta sekä selittää Dannyboylle oikeuskäsittelyn kulkua ja aikatauluja. Monen muun Filippiinien syrjäisiltä vuoristoalueilta kotoisin olevien tavoin Dannyboy ei osaa lukea tai kirjoittaa, saati puhua englantia, joka on virallinen oikeudenkäyntikieli Filippiineillä. Palmuviidakosta länsimaiseen byrokratiaviidakkoon joutuessaan kansalaisjärjestöjen tarjoama apu Dannyboyn kaltaisille uhreille on välttämätöntä.

Matkan toisena tarkoituksena oli tavata Gumacan yleinen syyttäjä ja sopia toisesta tapaamisesta hänen kanssaan ennen oikeudenkäynnin alkua. Filippiineillä julkisten oikeusavustajien tavoin myös yleiset syyttäjät hukkuvat töihinsä, jolloin he usein eivät juurikaan ehdi paneutua ajamiinsa oikeusjuttuihin. Niinpä Elisan murhatapauksessa Dannyboyn avustamisen lisäksi tarjoamme oikeudellista apua myös syyttäjälle.

Elisa Tulidin murha on ensimmäinen oikeustapaus, jonka käsittelyyn pääsen osallistumaan työssäni TFDP:llä ja jo nyt olen varma siitä, että tätä työtehtävää en tule koskaan unohtamaan. Sen lisäksi, että Dannyboyn tapaaminen oli jo itsessään vaikuttava kokemus, juttuun liittyy myös muuta mieleenpainuvaa.  Tulidin perheelle kirotuksi muodostunut päivämäärä (19.10.) on nimittäin myös oma syntymäpäiväni.

Advertisements

One thought on “Palmuviidakon laki

  1. Huh, mikä tarina. Juuri nuo mainitsemasi seikat tekevät järjestötyöstä Filippiineillä varsin tärkeää. Onneksi pääsitte matkustamaan noinkin pitkälle heitä vastaan! Siinä määrin kun on luvallista – keep us posted!

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s